8.04.2009 suomenmusiikki kirjoitti:

Jukka Poika

Nettijukka.indd

Jukka Poika: Laulajan testamentti

Veikko Lavi kuului Jukka Pojan varhaislapsuuden musiikillisiin selviöihin. Hän ei muista, kuuliko ”Vepan” laluja ensin isänsä hyräilemänä vaiko autoradiosta, mutta laulut kuten ”Sukuvika” ja ”Jokainen ihminen on laulun arvoinen” olivat kiistattomia klassikkoja jo pienelle Pojan alulle. Veikko Lavin persoonallinen lauluääni ja tenhoavat sanoitukset tuntuivat läheisiltä ja puhuttelevilta.

Vuosia myöhemmin Jukka oli valtion määräämissä työtehtävissä Espoon pääkirjaston musiikkiosastolla. Siellä hän tuli laajentaneeksi musiikillista tuntemustaan kaikilla osa-alueilla, ja yksi sinä aikana erityisen tutuiksi tulleista artisteista oli nimenomaan Veikko Lavi. Kirjaston vinyylihyllyistä löytyi runsaasti materiaalia jonka olemassaolosta Jukka ei ollut tiennyt ja joka teki vaikutuksen rehellisyydellään, kekseliäisyydellään ja koskettavuudellaan. Lavin kappaleissa menneisyysi tuli eläväksi ja Jukka sai uudenlaisen ikkunan menneisiin aikoihin ja ihmiskohtaloihin monien mullistusten 1900-luvun Suomessa. Lavin sanoitukset toivat Jukan lähemmäksi juuriaan ja auttoivat ymmärtämän hieman paremmin suomalaista sielunmaisemaa sotien, rakennemuutosten ja köyhyyden syövyttämine uurteineen. Lisäksi inspiraatiota toi Lavin ketterä ja rikas sanankäyttö joka Jukan mielestä peittosi mennen tullen sellaiset Suomi-musiikin hehkutetut kekäleet kuin Junnu Vainion ja Repe Helismaan. Lavin sanoituksissa tuntui olevan enemmän substanssia ja vähemmän tunnelmaa pilaavaa näppäryyttä, vaikka toki Lavi osasi olla myös puhdas humoristi ja viihdyttäjä tarvittaessa. Moralistista otetta vierastamattomana Jukka ihaili myös Lavin kappaleiden selväpäistä kadunmiehen oikeustajua, jollaista ei Jukan nuoruusajan pop-musiikki juurikaan sisältänyt- päinvastoin, 80-luvulta lähtien kantaaottavuus tuntui kadonneen kentältä kokonaan kenties vastareaktiona 70-luvun kieltämättä yltiöpäiselle poliittiselle liikehdinnälle.

Ajatus Lavin levyttämisestä alkoi kyteä Jukan mielessä pikkuhiljaa jo 2000-luvun alkupuolella ja demoasteelle projekti meinasi edetä jo 2004, mutta vasta kun Jukka aloitti yhteistyön Suomen Musiikki OY:n Kari Hynnisen kanssa tuli varsinainen levyttäminen ajankohtaiseksi. Kun Kari kuuli ajatuksesta hän tarttui siihen oitis ja sopivan hetken tultua v. 2008 alussa päätettiin projekti laittaa vireille. Tuolloin Jukka tarvitsi hengähdysaikaa oman materiaalinsa synnyttämiseen ja tällainen valmiita biisejä sisältävä projekti sopi kuvioihin mainiosti. Tuottajaksi pyydettiin Janne Haavistoa, joka lähtikin projektiin mukaan ja kokosi sitä varten kuusihenkisen orkesterin. Levy päätettiin äänittää mahdollisimman pitkälle vanhojen aikojen hengessä eli ns. studiolivenä, soitot ja laulut yhtäaikaa muutamia myöhempiä päälleäänityksiä (jouset, huilut jne) lukuunottamatta. Tämä jännittävä ja nykyaikana epätavallinen lähestymistapa osoittautui hyvin toimivaksi ja toisen äänityspäivän lopuksi viimeinen kappale ”Varuskuntarakkautta” soitettiin sisään ensimmäisellä otolla ja yhdellä mikrofonilla. Orkesteri päätettiin nimetä Lavin kappaleissa toistuvasti esiintyvän kotkalaisen ravintolan mukaan.

1. Sukuvika-suksi ei luista
Tämän kappaleen voi tulkita joko vinoiluksi laiskureille tai tunnustukselliseksi omaelämäkerraksi, yhtä kaikki se on klassikkojen klassikko.

2. Hunajainen tango
Lavin lempeä irvailu iskelmämusiikin ilmiöille sai melko epätangomaisesti svengaavan asun, mutta kyllähän tätäkin voi tangota.

3. Kotkan Kerttu
Merimies jämähtää rakkauden vuoksi avioliiton karille tässä Lavin kuuluisimpiin kuuluvassa valssissa. Melodia on hyvin tenhoava ja Jukka tulkitsee sen asiaankuuluvalla tunteella.

4. Lasijauholaivakeikka
Vastaiskuna ”kultainen nuoruus”-tyyppisille lauluille teki Lavi oman versionsa elämänsä varhaisemmista vuosista, joita ei todellakaan haikailla takaisin. Jätkän selän iho on nahkaa ja siitä muistetaan laulaa joka säkeistössä, kun seurataan hanttikeikkoja paiskivan alkoholistin työpäivää lasijauhosäkkien musertavan painon alta kapakan(”Mutakuoppa”) kautta putkaan ja edelleen äidin hoivattavaksi. Jukka Poika eläytyy lauluun kuin omaansa, vaikka hänen nuoruutensa kieltämättä kului hieman kevyemmissä merkeissä.

5. Linja-automatka eli sinhvoonia Armiitalle
Aivan ihana valssi ilmeisen onnistuneesta ja yllättäin alkaneesta parisuhteesta. Lämpimiä tunteita herättävä kappale kuuluu Jukan kaikkien aikojen Lavi-suosikkeihin, ja se levytettiin myös melko perinteisenä valssina, vaikka toki muusikoiden taustan annettiin kuultaa lopputuloksessa läpi.

6. Turakaisen tulipalo
Tämä veijaritarina muunnettiin jenkasta hieman tummempisävyiseksi rytminumeroksi, mutta tarina on yhä yhtä hupaisa kuvaus hieman ”savolasesta” pariskunnasta joka osaa suhtautua talonsa palamiseen varsin käytännönläheisesti.

7. Turun surusilmä
Tässä tyylilajissa Lavi on omimmillaan: hupsu valssi on kuin romanttinen komedia, joka samalla sekä naurattaa että liikuttaa. Sisältää myös hulvatonta riimittelyä.

8. Laulajan testamentti
Yksi kauneimmista koskaan tehdyistä jenkoista, ainakin Jukan mielestä. Laulajan jäämistöstä eivät perilliset välttämättä saa suurta taloudellista hyötyä, mutta sitä tärkeämpiä ovatkin kaunis luonto ja elämän ilmaiset ilonaiheet, jotka Veikko avokätisesti jätti meille kaikille nautittaviks niinkuin vain laulaja voi tehdä. Väkisinkin mielessä herää kysymys, millaisen testamentin me jätämme lapsillemme ja lastenlapsillemme, mutta se jää tämän kappaleen ulkopuoliseksi pohdinnaksi.

9. Silakka-apajalla
Veikon hengästyttävän polkan kanssa ei haluttu lähteä kilpailemaan vaan muusikot ja Jukka toivat kappaleeseen oman sukupolvensa ”humppaa” eli ska:ta. Silakka-skassa laulun melodia korkostuu ja sanoistakin ehti jopa saada selkoa. Orkesterin svengi vetää mukaansa kuin hailinuotta ja Veikon sanoitukset kuvaavat elävästi ja hauskasti hänen lapsuutensa kalastusmatkoja.

10. Limperin Hilma
Kyyneliin asti liikuttava kunnianosoitus menneen ajan raatajalle, tarina naisesta jolle elämä oli yhtä kuin työntekoa ja koettelemuksia. Yksinkertainen ja nöyrä valssi kantaa laulun viestiä koruttomasti, Lavi perää kunnioitusta ja arvostusta tavalliselle kansalaiselle jolle mikään ei tullut elämässä helpolla. Myös säkeet Anttilan Aukustin halusta elää ”helpossa maailmassaan” saivat Jukan liikuttumaan, sillä hän tunsi itsekin osittain elävänsä tuossa samaisessa rinnakkaistodellisuudessa.

11. Varuskuntarakkautta
Humoristinen duurivalssi Haminan varuskunnassa palvelleesta sotilaasta joka palaa takaisin armeijan aikaisen rakastettunsa luo poistuakseen häntä koipien välissä.

Jukka Poika – Äänipää

Suomen Musiikki
Tuotanto: Jukka Poika, Tiskipekka & Mamma Te

Suomi-reggaen ykkösjäbä ja pioneeri Jukka Poika tulee taas julkisuuteen ”Äänipää” levyllä. Edellisellä levyllä mukana ollut Jenkkarekka-yhtye on jäänyt huoltoasemalle huilimaan ja tilalle on tullut Tiskipekka. Kahteen pekkaan tehdyt keikat ovat antaneet pohjan myös levyn tekemiselle.

Jukka Poikaa on verrattu J. Karjalaiseen ja miehiä yhdistää hieno tarinallinen kerronta. ”Äänipää” sisältää mm. radiosta tutun ”Pläski” kappaleen joka on omistettu ’tuhdeille takamuksille’. Samaa menevää kerrontaa löytyy myös emännästä ja maalle muuttamisesta kertova kappale ”Hän haluaa huussin”.

Levylle on saatu myös vahvoja vierailijoita: PMMP:n Paula ja Mira sekä Zen Cafen Samuli Putro ovat mukana sekä Jukka Pojan isä Pate.

Jukka Pojan kommentit levyn biiseistä:

1. Haluan kuulla sen äänen
”Tätä yritettiin jo edelliselle levylle, mutta sovituksia ei saatu kohdalleen. Kertsi ei kuitenkaan jättänyt mua rauhaan joten piti laittaa biisi uusiksi ja tällä kertaa se onnistui, ei vähiten vierailevien Miran ja Paulan ansiosta.”

2. Sotaisa rotu
”Pekan työstämät raggapohjat ja aika yleisellä tasolla liikkuva sotarallatus. Mulle tää biisi toimii ennen muuta sen yleisen rullaavuuden takia, vaikka teksteihin löysikin tiensä pari ihan oivaltavaa riimiä.”

3.Hän haluaa huussin
”Tositapahtumiin perustuva tyytyväisen isännän avautuminen. Rytmi on mun mielestä koko levyn paras. Siinä on vähän samantyyppistä länkkäriä kuin alkuaikojen Upsetters-urkuinstrumentaaleissa. Ja dieselmersu korimallia 123, vm. 85, maailman kestävin auto.”

4. Plästik dub
”Pläskistä tuli kovasti soitettu biisi, joten halusin tuoda sitä rytmipohjaa vähän esiin. Nimen keksi (ruotsalainen) masteroija Liah, joka kuuli Pläskin masteroidessaan ’Plästik’.”

5. Pläsk
i ”Pläskistä tuli alkuvuoden anthem, alaspunnittujen vapautuslaulu ja ennen kaikkea mukavan hölmö hitti joka kelpasi radioonkin. Harvinaisen skarpissa huutosakissa on mukana mm. tukeva isäukkoni Pate.”

6. Pekka PL
”Kuten Pläskikin, tämäkin biisi oli jo Kapteeni Ä-nen keikkasetissä.”

7. Huonot hylkää
”Biisin pohjat ovat edellisen levyn Jenkkarekka-sessioista, tosin editoituna. Sanat ovat jonkinlaista (itse)parannusta. Tuon biisin kirjoittamisen aikaan minua vaivasivat mietteet menneistä sodista, jotka eivät vielä ole kovinkaan kaukaisia asioita, ja joiden näen yhä vaikuttavan elämäämme henkisellä tasolla.”

8. Se mitä saan
”Huoleton kevytfilosofinen ralli. Suht’trooppisen reggaen keskellä kuulemme kymmenen asteen pakkasessa äänitetyn kitaravälisoolon.”

9. Sana vain
”Rytmipohjat soitin 70-luvun Yamaha Electonella, jonka sain ilmaiseksi. Siihen vain lauluja ja itse Delay Lama vierailijaksi niin biisi oli valmis.”

10. Muuli
”Mamba Assefa kävi pari vuotta sitten meillä soittamassa rumpuraidan, joka jäi kelalle lojumaan. Tuo samainen rytmiraita pääsi nyt käyttöön. Samuli Putro kävi köhisemässä paholaisen osuuden tähän vanhasta bluesista idean saaneeseen ’I went to the crossroads’-tyyppiseen opettavaiseen tarinaan.

11. Elämä keppejä heittää
”Koirat ovat sympaattisia ja ulkoilu tekee ihmeitä, mutta kun ihmiset säntäilevät kieli vaahdoten ristiin rastiin työprojektiensa, perhe-elämänsä, harrastuksiensa, sukujuhliensa, remonttiensa, hiihtolomiensa ja kesätoriensa välillä, siitä on sympaattisuus kaukana. Kuunnelkaa Miran ja Paulan aaaa-aaaa:ta ja perukaa se tärkeä tapaaminen. Sitten teillä on aikaa pyöräyttää levy uudestaan.”

Keikoista:

Tiskipekan kanssa Jukka äänittää ja tuottaa keikoilla käytettävät rytmit, joita miksataan ketterästi ja dynaamisesti livenä samalla kun Jukka laulaa, riimittelee, tanssahtelee ja ottaa kontaktia yleisöön. Biisejä Jukan repertoireen on kertynyt jo useita kymmeniä, joten valinnanvaraa ja yllättävyyttäkin riittää joka keikalle. toisinaan innostutaan vetäisemään jamaikalainen reggae-klassikko, sitten KELAA ALKUUN PEKKA ja samasta teemasta omaa lyriikkaa tuutin täydeltä. Spontaanius on aina ollut Jukka Pojan lavaesiintymisen peruskiviä, ja hetkeen tartutaan myös Tiskipekka-keikoilla ahkerasti.

Duokeikat Tiskipekan kanssa ovat osoittaneet että vähemmän on enemmän eikä paremmasta väliä, kunhan tunnelma on kohdallaan ja saundi on riittävän tukeva.

Discografia:

Jukka Poika ja Jenkkarekka: Apajilla (2005)
Jukka Poika ja Jenkkarekka: Vapautunut viihdyttäjä (2004)
Jukka Poika ja Kompostikopla (2003)
Kapteeni Ä-ni: Parhaat (2002)
Soul Captain Band: Jokaiselle tulta (2001)

Lisätietoja:

Kari Hynninen / Suomen Musiikki
info@suomenmusiikki.fi
040-824 3915
Pursimiehenkatu 29 E
00150 Helsinki

www.suomenmusiikki.fi

Linkit

» http://www.jenkkarekka.fi/