8.04.2009 suomenmusiikki kirjoitti:

Eternal Tears of Sorrow

ETERNAL TEARS OF SORROW – CHILDREN OF THE DARK WATERS

etos_final_cover_23032009

Eternal Tears of Sorrow (commonly abbreviated to EToS) is a melodic death metal band, that incorporates Symphonic Metal music in their songs. They formed in Pudasjärvi in Northern Ostrobothnia in Northern Finland.

The band was officially formed in 1994 by Jarmo Puolakanaho, Altti Veteläinen and Olli-Pekka Törrö, after some previous various metal projects (Andromeda, M.D.C, D.W.N) between 1991 and 1994, involving some or all of the three members.

Andromeda had been put on hold in late 1992 because the rehearsal place had burned down. It seemed their home town wasn’t able to give them a new rehearsal place, so the three members decided to start up a new, drummerless sideproject (M.D.C.) and recorded a demo tape Beyond The Fantasy in autumn 1993. However, the songs on the demo were much better than they had expected, so they decided to go on with the project.

In spring 1994, they recorded a new demo, The Seven Goddesses of Frost. Because the town was still unable to provide Andromeda a new reharsal place, and the project had become a serious band, the band decided to change their name to more serious Eternal Tears of Sorrow. Between 1994 and 1996 the band was busy (in spite of all of the members doing their compulsory military services): they recorded their first studio demo tape (Bard’s Burial), had a couple of songs on some compilation CDs in Europe and Canada and recorded their debut album, Sinner’s Serenade. It took more than a year for the debut album to get released by X-Treme Records, a small underground label from Gothenburg in Sweden.

After recording the second album, Vilda Mánnu, Spinefarm Records approached the band and soon they signed a deal with the label. Outside Finland, the albums have been licenced by different labels such as Drakkar Records in German-speaking countries and Fono Records in Russia.

Their third album Chaotic Beauty (on which the band had three new members as Olli-Pekka Törrö had left the band) might have been the most successful album so far as they went to an European tour with Nightwish and Sinergy promoting the album. However, it was their fourth album, A Virgin and a Whore, that went to the Finnish Album TOP 40 charts.

After releasing four albums, the band announced having a break just after the release of A Virgin and a Whore. In 2002 the band announced they were going to have a long break. However, they broke up in January 2003, the reasons being the members’ interest in trying something completely different, or just taking a complete break from the music business.

In February 2005, the band announced they were to make a comeback. The album was being written and recorded during the year, and the fifth album Before the Bleeding Sun was released in April 2006 (excluding releases in Russia and Japan that were released later). This album also went to the Finnish Album Top 40 charts, this time with the position of 26.

etos

8.04.2009 suomenmusiikki kirjoitti:

Amberian Dawn

Amberian_booklet.indd

Amberian Dawn are back with a new album ”The Clouds of Northland Thunder”. Following quickly from the success of their début ”River of Tuoni”, Amberian Dawn have honed their trademark sound with expert precision, making a highly polished slab of symphonic metal that is sure to be heralded as a future classic by fans of the genre.

The band have worked hard between releases, most notably playing as main support on the last European tour with Epica, covering most territories, as well as a successful headline show in London and supporting the likes of Kamelot and Evergrey.

”The Clouds of Northland Thunder” sees the band taking a slightly more aggressive approach in terms of speed, but never forgetting the strong choruses and hook lines integral to the overall sound. The musicality is taken up another notch, with all musicians at the top of their craft. The band’s live performances have proved that the band are more than able to hold their own against the biggest names in the scene, with Heidi Parviainen flawless soprano singing proving her to be amongst the most accomplished vocalists out there.

Keyboard / guitar player Tuomas Seppälä is the musical composer, his bombastic approach to songwriting proving stronger than ever and vocalist Heidi Parviainen adds the finishing touch to the songs with her lyrics. Kasperi Heikkinen plays second guitar, Tommi Kuri bass and Joonas Pykälä-aho is on the drums. Emil Pohjalainen joined Amberian Dawn on guitar after this album was recorded.

This is a great album from a confident band playing at the top of their game and one sure to build on the success of the début in every respect. With shows already booked for the Sweden Rock and Belgium’s MFVF festivals and with much more on the way, 2009 will see the band rising ever upwards.

www.amberiandawn.com

www.myspace.com/amberiandawn

8.04.2009 suomenmusiikki kirjoitti:

Fork

fork_group_2

Taking a cappella to the next level! Fork – Games We Play 5.9.2007

Kaksi vuotta sitten julkaistulla debyyttilevyllään Cover to Cover Fork vei mottonsa mukaan Suomi-a cappellan toiselle tasolle räväkällä rock-asenteellaan ja räiskyvällä live-show’llaan. Nyt nelikko näyttää myös itsestään toisen tason. Fork ei nimittäin missään nimessä ole jäänyt polkemaan paikoilleen rock- ja popklassikoiden pariin. Syyskuun 5. päivä julkaistavalla Games We Play-albumilla bändi esittelee myös omat biisin tekotaitonsa, coverien jäädessä vähemmistöön.

Omien biisien teko on muhinut nelikon ajatuksissa jo pitkään, kunnes kutina lopulta kasvoi syyhyksi, ja Fork päästi itsensä irti. Kappaleiden tekoon on osallistunut koko bändi, eikä kaava ole kaikkein simppelein – ensin biisit tehdään soitinten kera ns. tavallisiksi biiseiksi, jonka jälkeen vuorossa on sovittaminen a cappella -muotoon. Beat boxaajamme päättivät myös vahvistaa soundiaan; levyllä kuullaan paikoin ehtaa rumpalia, kun maamme eturivin kannuttajiin lukeutuva Mikko Kaakkuriniemi osallistui talkoisiin. Eikä siinä vielä kaikki: Games We Playlla Fork esittelee jopa herkemmän puolensa, sillä albumille on mahtunut mukaan pari balladiakin.

Loisteliaita lainaversioitaan bändi ei silti suinkaan ole hylännyt. Games We Playlle on poimittu yhtyeen liverepertoaarista kappaleita, jotka istuvat parhaiten omien biisien joukkoon. Kappalekirjo kertoo sekin Forkin kyvyistä; uutukaisella kun kuullaan niin Stakka Bon ja Kylie Minoquen materiaalia sekä menneen ja nykyajan poikabändejä Duran Duranin ja Maroon 5:n muodossa. Aivan viimeaikoina Fork on laajentanut osaamistaan entisestään, ja tulevilla keikoilla saatetaan kuulla makuja jopa hiphopin maailmasta – treenikämpältä kantautuvien huhujen mukaan käsittelyn alla ovat olleet mm. Kanye Westin rytmit…

Debyyttinsä jälkeen Fork on ehtinyt esiintymään lukemattomissa tilaisuuksissa aina Senaatintorin uuden vuoden vastaanotosta Seinäjoen Tangomarkkinoihin (kyllä – siellä tangovapaalla vyöhykkeellä!) ja Helsinki Prideen asti. Bändi esitteli show’nsa myös lähinaapureissa Ruotsissa ja Virossa. Nyt Fork vie leikkinsä aina vaan pidemmälle – bändin glamia ja gliltteriä uhkuva live show astelee kotoisilta Casinoilta mm. blingeistä blingeimpään, Monacoon ja aina Yhdysvaltoihin asti

Entä millaisia ovat ne Forkin leikit…? Sanomattakin selvää – DIRTY AS HELL!!!

Fork:
Ms. Chiq LaDesire – Mia Hafrén, Ms. Angel d’Ville – Mia Renwall,
Mr. Winston Chill – Kasper Ramström, Mr. Miles Precious – Jonte Ramsten

www.fork.fiwww.myspace.com/forkacappella

Keikkamyynti:
NEM-Booking Oy www.nem-booking.fi
Harri Karvinen, 050-5572 035 harri.karvinen@nem-booking.fi

Lisätietoja ja haastattelupyynnöt:
Kari Hynninen, 04-8243 915 kari.hynninen@suomenmusiikki.fi

Fork

Kun rock taipui a cappellaksi – Cover To Cover
Valloittavan Forkin taidokas debyyttialbumi 7.9.2005 Monen yhtyeen syntysanat lausutaan baarissa pienessä maistissa. Tämän jälkeen ne työstävät tutuista kappaleista omia versioitaan. Forkin kanssa asiat menivät hieman toisin. Mutta Fork ei olekaan millään tapaa tavanomainen yhtye – ei rockbändiksi eikä a cappella – yhtyeeksi. Forkin johtoajatuksena on tehdä asiat toisin kuin pitäisi, niinpä yhtye käyttää a cappellaa rockiin ja poppiin.

Forkilla on aina ollut esittää täysin oma korttinsa a cappellan kentällä. Yhtyeen omin sanoin: he tekevät a cappellalle sen minkä Jimi Hendrix kitaramusiikille tai Viagra miehelle! Näin on tapahtunut siitä asti kun kolme näyttelijää ja poliisi istuivat vuonna 1996 helsinkiläisasunnon keittiössä teetä juoden ja päättivät perustaa bändin. Ongelmana oli se, ettei nelikon taitamista soittimista – pianosta, viulusta, nokkahuilusta ja bassosta syntynyt rockbändiä millään. Sitten syntyi idea: laulaa – sitä he osasivat!

Sittemmin Fork on sovittanut puolen sataa rock- ja popbiisiä a cappellaksi. Kirjo on melkoinen: omiksi versioiksi ovat taipuneet niin Bon Jovin, Michael Jacksonin, Robbie Williamsin, U2:n kuin Whitney Houstonin kappaleet. Mikään ei ole Forkille pyhää tai ylivoimaista! Fork ei näekään itseään a cappella-yhtyeenä vaan pop-rockbändinä. Näin on myös yhtyeen ensimmäisen albumin laita – Cover To Cover ei ole a cappella- vaan pop-rocklevy.

Eivätkä asiat Forkin kohdalla jää kappalevalintoihin. Siinä missä a cappella-ryhmät ovat usein kuoroja ja tekevät konsertteja, on Fork neljän solistin bändi ja tekee show’n. Ja minkälaisen! Siinä ei taitoa, säihkettä ja huumoria säästellä. Lavalla astuessaan Mia Hafrénin, Silva Lillrankin, Jonte Ramstenin ja Kasper Ramströmin valtaavat heidän toiset persoonansa – Chiq LaDesire, Diamond Evergreen, Miles Precious ja Winston Chill.

Forkin nähneillä ei olekaan kuin yksi vaihtoehto: ihastua. Kun Forkin jäsenet astuvat lavalle kansainvälisten diivojen elkein, laittavat lantion liikkeelle ja laulavat pyrotekniikan paukkuessa, ei ihminen voi hetken äimisteltyään kuin tempautua mukaan. Forkin keikoilla hauskaa on niin lavalla kuin katsomossa, lanteet saavat kyytiä kummallakin puolen. Tämän ovat todistaneet jo lukuisat ihastuneet Fork-fanit.

Linkit

» http://www.fork.fi/
» http://www.myspace.com/forkacappella

8.04.2009 suomenmusiikki kirjoitti:

John McGregor

john_maa

John McGregor – Maa ei oo pimee 29.8.2007
”Eilen näit surussani auringon, silloin tiesin suru viisaan ilo on.”

John McGregorin kaksi vuotta sitten julkaistu debyyttialbumi Joki nousi arvostelumenestykseksi ja sai paljon huomiota osakseen. Levy osoitti, että Suomen kaltaisessa heavy-maassa on sijaa herkkyydellekin. Mutta meistä kaikista löytyy se puoli: kaipuu kauniisiin asioihin. Herkkyys, vilpittömyys ja läsnäolo hallitsevat myös Johnin 29.8.2007 julkaistavaa kakkoslevyä Maa ei oo pimee.

Albumi nojaa vahvasti akustisuuteen, mutta Maa ei oo pimee on sovituksellisesti edeltäjäänsä rikkaampi, ja sillä kuullaan enemmän soittimia. Johnin brittiläiset sukujuuret ovat vahvasti läsnä miehen musiikissa, mutta nyt kelttisävyjen ohella voi kuulla kaikuja mm. Appalakeilta, banjon tuodessa tunnelmia Missisipiltä.

Kun Joki -levyllä teemana oli vesi, Maa ei oo pimee -albumia hallitsee valo. Levyn kappaleissa käsitellään elämän valoisaa ja pimeää puolta, ja sitä miten rakkaus yhdistää molempia asioita. Rakkaudesta ja rakkaudella levy on tehtykin. Tällä kertaa John teki sanoituksia yhdessä elämänkumppaninsa Riinan kanssa. Pariskunnan sanoituksissa vahvan sijan saa luonto erilaisine ilmiöineen. Luonto onkin Johnille yksi tapa havainnoida maailmaa ja sen ilmiöitä. Sen välityksellä ihmisille on helppo kertoa monia asioita – luonto on kuin yksi kommunikaation väline.

Luonto kuuluu vahvasti Johnin elämään muutenkin. Mies on perustanut vaimonsa kanssa Fiskarsiin päiväkodin, jonka toiminta-ajatuksen kuulee sen nimestä: Luonnonhelma. John on valittu myös EU:n hyvän tahdon lähettilääksi yhdessä Anssi Kelan kanssa. Tänä vuonna hyvän tahdon lähettiläiden teemana on yhdenvertaisuus.

John on toiminut musiikinkentällä monipuolisesti. Hän on ollut mm. kiertuemanagerina ja keikkajärjestäjänä. Musiikkia ja akustisia keikkoja John on tehnyt jo vuosia, hän on kuulunut esim. Helsingin Semifinalin Samettiklubien vakiokävijöihin. Joki on Johnin ensimmäinen levy – ja samalla hänen ensimmäiset suomeksi tekstittämänsä kappaleet.

www.myspace.com/mcgregorjohn

Lisätietoja ja haastattelupyynnöt:
Kari Hynninen, 040 – 824 3915 kari.hynninen@suomenmusiikki.fi

john-joki1

John McGregor – Joki (2005)

Joki tekee saman sisälle, minkä leudon kesätuulen kosketus iholle

Musiikki tulee harvoin näin lähelle. John McGregorille läsnäolo musiikissa ja kaikessa muussakin tekemässään on erittäin tärkeää. Joki tulee lähelle. Se antaa hektisellekin ihmiselle luvan pysähtyä ja kuunnella – ihan vain olla. Ja täyttyä Joen ainutlaatuisesta tunnelmasta ja kauneudesta.

John McGregorin musiikkia on luonnehdittu folk-progeksi ja siitä on löydetty yhteneväisyyttä mm. Nick Draken kanssa. Kauniin akustisesti soiva Joki on herkkä ja haikea, mutta ei missään nimessä epätoivoinen. Se on tehty luottamuksesta ja avaimeksi sen löytämiseen. Samalla Joki on lahja meille kaikille, se muistuttaa siitä, mitä kaikkea ympärillämme on.

Kolmekymppinen John asuu Fiskarsissa. Hän on syntynyt Britanniassa ja elänyt monissa maissa, kunnes perhe asettui äidin synnyinmaahan Suomeen ja Poriin. Kelttiläinen tausta kuuluukin Johnin musiikissa Atlantin yli puhaltavana tuulena, onhan mies kuullut brittiläisen isänsä kautta paljon englantilaista, skotlantilaista ja irlantilaista folkmusiikkia.

Musiikillisen kotinsa John katsoo olevan Porissa. Satakuntalaiskaupungin moni-ilmeinen skene on se, missä hän on varttunut ja toiminut. Samaisessa kaupungissa taltioitiin myös Johnin debyyttilevy. Joki on äänitetty Aki Peltosen studiolla. Aki myös soittaa levyllä bassoa ja haitaria. Rumpuja Joella soittavat Mika Rättö (mm. Circle, Kuusumun Profeetta, Rättö & Lehtisalo) ja Jan Pethman (mm. Hypnomen, Maija Vilkkumaa, Ultra Bra).

John on toiminut musiikinkentällä monipuolisesti. Hän on ollut mm. kiertuemanagerina ja keikkajärjestäjänä. Musiikkia ja akustisia keikkoja John on tehnyt jo vuosia, hän on kuulunut esim. Helsingin Semifinalin Samettiklubien vakiokävijöihin. Joki on Johnin ensimmäinen levy – ja samalla hänen ensimmäiset suomeksi tekstittämänsä kappaleet.

8.04.2009 suomenmusiikki kirjoitti:

The Crash

thecrashmv2

”Ei ole häpeä olla tunteellinen. Haluamme musiikillamme ihmisten nauravan ja itkevän”.
-Teemu Brunila / The Crash

The Crashin levytykset ovat aina olleet odotettuja. Nyt neljäs odotus palkitaan ja korkojen kera. Bändi on aina osannut kuulostaa komealta, sävykkäältä ja varmaotteisen tyylikkäältä itseltään. Sitä onkin usein kutsuttu Suomen ruotsalaisimmaksi bändiksi. Ei siis mikään ihme, että Ruotsin ylpeys Kent aikoinaan nimesi The Crashin suosikkibändikseen Suomesta. Persoonattoman popin, sieluttoman r&b:n ja tyhjäpäisen rockin valtavirran keskellä The Crash hätkähdyttää ja hymyilyttää: yhtäkkiä kauneus löytyy kaikkialta – maailma on sittenkin hyvä paikka elää. The Crashia on vaikea olla rakastamatta.

Ponikyytiä

”Tästä tuli meidän paras levy!”, huudahtaa innostunut Teemu Brunila uudesta Pony Ride -albumista. Esimakua The Crashin uusista tuulista saatiin jo kolmen uuden biisin verran viime syksynä ilmestyneellä Selected Songs 1999-2005 kokoelmalevyllä. Myös uudelta albumilta digitaalisena julkaistu Grace-single on ehtinyt soida radiossa jo hyvän tovin.

Crashin tuttu huumorintaju ja svengaava diskopop ovat läsnä edelleen. Toisaalta yhtye ei ole koskaan hylännyt jo debyyttialbumia leimanneita emotionaalisia brittipopsävyjä, joita kuullaan etenkin vahvatunnelmaisissa balladeissa myös nyt runsaasti. Pony Ride on selkeästi ajaton teos – se ei ole osa mitään ilmiötä. Ei ole vaikea uskoa, että albumista voisivat innostua muutkin kuin yhtye itse ja levy-yhtiö, sillä tälläkään kertaa Brunilan sävelkynä ei ole tarttuvissa kertosäkeissä säästellyt nuottiakaan.

Teemu Brunila kertoo: ”Suurimpia muutoksia ehkä on, että nyt laulutyylini on paljon rehellisempi. Siinä ei ole kikkailun makua. En yritä kuulostaa Macy Graylta tai keneltäkään muultakaan, vaan kuulostan ihan itseltäni. Fysiologisesti ajatellen en yritä vääntää sitä ääntä enää, vaan laulan sillä tavalla kuin se tulee sisältäni.”

Tällä kertaa The Crash teki kaiken itse. Se aloitti kattavan äänitysarsenaalin haalimisen alkuvuodesta. Bändi halusi käyttää studiota yhtenä instrumenttina ja koki tuotannon teknisen osaamisen tapana laajentaa omaa tekemistään – enää ei tultaisi jälkijunassa. Teemu Brunilan, Samuli Haatajan ja Erkki Kailan alusta asti luotsaama bändi on saanut uutta voimaa kosketinsoittaja Samuli Jokisesta, joka on nyt yhtyeen vakiokalustoa.

Kaukoputkessa

The Crash ei ole levännyt laakereilla Melodramansa jälkeen, vaikka siltä olisi ehkä näyttänyt. Tammikuussa 2006 The Crash soitti keikan Ranskan Cannesissa kansainvälisillä MIDEM -musiikkimessuilla, joiden avajaisiltaa Suomi isännöi. Bändi teki alkuvuodesta myös maailmanlaajuisen kustannussopimuksen EMI Music Publishing Germanyn kanssa. Kesällä bändi piipahti studiosta keikoille Los Angelesiin ja New Yorkiin. The Crash ei anna jet lagien lannistaa itseään – bändin tahtotila breikata ulkomailla on kova. Se on keikkaillut uransa aikana jo 15:ssä eri maassa ja monta uutta odottaa vuoroaan. The Crashin juuret musiikillisesti ovat Jenkeissä ja Briteissä, joten suunta on luonnollinen. Ensi vuodeksi on luvassa uuden levyn julkaisu edellä mainittujen lisäksi Australiassa. Skandinaviassa ja Keski-Euroopassa bändi onkin jo vakiinnuttanut asemansa.

Kameran takaa

Sugared, Lauren Caught My Eye, Star, Still Alive, Big Ass Love… The Crashin menestystarinaa on vaikea kuvitella ilman ohjaaja Tommi Pietiläisen upeita videoita. Pitkä yhteistyö on tuottanut hedelmää jo heti alusta lähtien: Sugared -video sai Suomessa neljä eri videopalkintoa

”Ohjaajan näkökulmasta on ollut kiitollinen tehtävä, että on päässyt luomaan bändille visuaalista ilmettä liikkuvaan kuvaan niin pitkän ajan kuluessa. Videoihin on pyritty luomaan aina oma kiinnostava maailmansa, jonka inspiraatiot löytyy eri aikakausilta. Bändin kanssa on ollut helppoa olla samoilla linjoilla”, kertoo Tommi.

Suurennuslasissa

Comfort Deluxe (1999)

  • -Sugared -biisi päätyi vasta demoversiona Radiomafian soittolistalle jo ennen kuin bändi oli saanut edes levytyssopimusta
  • -Warner sainasi yhtyeen nopeasti ja debyyttialbumi julkaistiin vuonna 1999
  • -albumi julkaistiin myös Saksassa, Itävallassa, Sveitsissä ja Pohjoismaissa

Wildlife (2001)

  • -kakkosalbumi myi kultaa
  • -Wildlife julkaistiin koko Euroopassa vuoden 2002 aikana, ja bändi kiersi tiivisti ympäri maanosaa mm. A-han ja Eskobarin lämppärinä
  • -Lauren Caught My Eye -video oli ensimmäinen suomalainen video, joka valittiin voimasoittoon MTV Nordicilla
  • -myös perinteisempää The Crashia edustanut Star -biisin video oli musiikkikanavalla voimasoitossa
  • -bändi oli ehdolla MTV:n Best Nordic Act -kategoriassa vuonna 2002
  • -Saksassa Star -biisi soi radion lisäksi myös eBayn laajassa tv-mainoskampanjassa
  • -vuonna 2003 bändi oli myös ehdolla NRJ Radio Awards -gaalassa kahdessa kategoriassa

Melodrama (2003)

  • -myös kolmosalbumi myi kultaa mm. Still Alive -videon Hill Street Blues ja Flashdance -henkisen ilottelun siivittämänä

Selected Songs 1999-2005 (2005)

Pony Ride (2006)

”The Crash on kuin Issey Miyaken parfyymi Mennenien keskellä.”
– Jarmo Juhala / Trendi

Lisätiedot ja haastattelut

Kari Hynninen puh: 040-8243915 | info@suomenmusiikki.fi

Linkit

» http://www.thecrash.com/
» http://www.myspace.com/thecrashmusic